CB750 automaattia myytiin alle 7500 kappaletta Pohjois-Amerikassa ensimmäisenä vuotena. Toisena vuotena alle 11000 kappaletta ja kolmantena todennäköisesti alle 4000 kappaletta.
Automaatin valmistus lopetettiin -78 koska se ei missään vaiheessa houkutellut isoja joukkoja. Jenkit tahtoivat edelleen hämmentää hammasrattaita rautakepillä kun he ajoivat moottoripyöriä.
Hondamatic moottoripyöränä oli täydellinen floppi taloudellisesti, mutta teknisesti se oli saanut pelkkää kiitosta prätkälehtien koeajoissa.
Honda yritti -78 vielä kerran saada Hondamaticin isoille moottoripyörämarkkinoille CB400A Hondamatic mallein. Seuraavina vuosina sitä myytiin CM400A ja CM450A malleina.
Suzuki toi myöskin pikkuautomaatinsa GS450A Suzukimatic samoille apajille.
1983 mennessä oli käynyt ilmeiseksi ettei aika ollut kypsä automaattivaihteisille moottoripyörille.
Kokonaisvalmistusmäärä kaikille malleille taitaa jäädä jonnekin reilusti alle 50.000 kappaleeseen.
Kaikki kolme valmistajaa lopettivat tuotannon eivätkä yrittäneetkään paluuta neljännesvuosisataan.
Todellisuudessa ne eivät olleet todellisia automaatteja vaan puoliautomaatteja (semiautomaatteja).
Vaihteistot olivat kaksivaihteisia hydraulisin momentinmuuntimin. Guzzissa oli kuiva levykytkin starttia varten. Hondissa ja Suzukeissa oli vapaa-vaihde starttia varten.
CB750A oli edistyksellisin koska siinä rattaat olivat jatkuvassa kosketuksessa ja vaihteet valittiin hydraulisin levykytkimin. Kiihdyttäessä ei tarvitse ollenkaan keventää kaasua vaihdettaessa hitaalta nopealle. Siinä syy siihen että Tomaatti-Tuutti yllättää muita parilla ensimmäisellä korttelivälillä.
Tekniset selostukset löytyvät hyvin netistä. Ridin´& Drivin´-lehti on luvannut tehdä jutun ”automaattiprätkistä”, myöskin uudemmista 2009 alkupuoliskolla.
Parhaiten Hondamatic:ia on USA:ssa käytetty hyväksi trikeissä ja sivuvaunumalleissa joita on tehty liikuntarajoitteisille. Siellä on tehty sivareita joita voidaan ajaa pyörätuolista istuen. Sivuvaunu on tehty ”takaa ladattavaksi” ja ohjaus siirretty sivuvaunuun. Kaksi matkustajaa mahtuu sitten prätkän päälle.
Evan Somers, a paraplegic, places his wheelchair inside his sidecar.
Somers and his friend, Raymond Nachtwey, who also uses a wheelchair, took a couple of Honda 750 motorcycles with automatic transmissions, built stainless-steel hacks with ramps for their chairs, and crisscrossed the country and Europe. A steering wheel in the sidecar of each motorcycle is attached to the handlebars of the riderless bike, and the two men accelerate and brake using custom levers.
“Cops love to pull us over just to say, ‘Damn, that’s a good idea!’ ” Somers said.
More importantly, though, people no longer feel so uncomfortable around him or pity his limited mobility. After all, he’s the one with the wind in his hair.
“This,” he said, patting his sidecar, “is an equalizer.”
Katso videolla kuinka Evan Somers ajelee Daytona Bike Week:in aikana 15-20 vuotta sitten
Ei ole olemassa esteitä, vain hidasteita. |
